minä luulin että tiesin jo kaiken, luulin etten voisi tietää sinusta enää yhtään enempää. mutta luulin väärin nähdessäni sinusta kokonaan uuden puolen, näin jotain mitä en ollut ennen vielä havainnut. mutta nytpä minä tiedän ja osaan olla välittämättä valheistasi, tiedän välttää satuttavia totuuksiasi ja sinun elämääsi. ja jos joku joskus kysyy tahtoisinko jättää tutustumatta sinuun, minä nauraisin ja vastaisin en, en tahtoisi: sillä nyt minä tiedän kuka sinä oikeasti olen, osaan olla tekemättä samaa virhettä kahdesti ja osaan pysytellä sinusta kaukana. ja jos me kaksi joskus palaamme yhteen minä tiedän ettei sinuun ole luottaminen, valehtelen itsellenikin että voisin joskus oppia sinut tuntemaan. mutta voiko kukaan todella tuntea toista ihmistä ja sanoa tuntevansa tämän kuten itsensä? ja voiko kukaan todella sittenkään tuntea edes itseään?